lauantai 21. kesäkuuta 2014

Downton Abbey -pusero

Jalkapallon MM-kisat, yksien rippijuhlien valmistelu, jonkin verran ihmiskokoista ompelua ja Sormuksen ritarit; siinä syitä nukkeilun vähäisyydelle viime viikkoina. Onneksi minulla on rästissä kaikenlaista raportoitavaa :D

Muistatte varmaan tämän:



Kuva on Downton Abbeyn kakkoskaudelta, joka sijoittuu vuosiin 1916-1919, siis juurikin ensimmäisen maailmansodan aikaan. Toinen kausi on ehdottomasti (ensimmäisen ohella) suosikkejani koko sarjassa. Oikeasti minun piti tehdä toisesta 1900-luvun alkuun sijoittuvasta sarjasta, Mr Selfridgestä. Nimittäin Pariisista palanneen Agnes Towlerin "työasu" 2. kaudelta (1914). Pitkä takki, sulkakoristeinen hattu, musta liivihame/ hihaton mekko ja pusero tuntuivat mahdolliselta toteuttaa melko tarkasti nukkekoossa.

Hattu <3

Minulla oli juuri sopivaa villaa takkiin ja puuvillaa liivihameeseen, mutta sitten homma kaatui siihen, etten löytänyt mitään sopivaa yhteenkään puseroon (sarjassa hänellä on useita samantyylisiä puseroita). On sarjassa toki paljon muitakin ihania vaatteita (ja hattuja) erityisesti Lady Loxleylla, rouva Selfridgellä ja Ellen Lovella, mutta tämä olisi ollut sopivan yksinkertainen ensimmäiseksi tämän aikakauden yritykseksi. Harmi.

No, päädyin sitten huvikseni googlailemaan Downton Abbeyn vaatteita ja löysin postauksen alussa olevan kuvan. Ja päätin tehdä jotain samanlaista kuin Marylla ja Edithillä kuvassa, romanttista ja hienostunutta, mutta kuitenkin käytännöllistä ja ehkä hiukan vanhanaikaista. Siis jotain sota-aikaan sopeutuneelle hienostoneidille sopivaa. En kuitenkaan halunnut tehdä tarkkaa kopiota kuvan puvuista, vaan jotain missä kuvastuisi kuvan tunnelma, mutta jonka yksityiskohdista saisin itse päättää. Sopivat kankaat löydettyäni päädyin tällaiseen malliin:

Pusero, hame ja vyö
Kankaiksi valitsin ohuen kukallisen puuvillan ja sen samaisen ohuen villakankaan, jota olin ajatellut takkikankaaksi Agnesin asuun. Puserokangas oli kuitenkin hiukan liian räikeä, sillä sen pohjaväri oli puhtaan valkoinen. Niinpä värjäsin sen mustalla teellä, jotta siitä tulisi vanhahtavamman oloinen ja jotta se sopisi harmonisemmin hamekankaan sävyyn.

Ylempi on alkuperäinen kangas, alempi on värjätty ja näiden alla on hamekangas

Pusero oli kaulusta lukuunottamatta helppo nakki. Oli ihanaa tehdä vaihteeksi jotain väljää, vaikka kummallista kyllä jouduin tekemään puseroon mallin näennäisestä väljyydestä huolimatta valtavat muotolaskokset estääkseni sitä näyttämästä säkiltä...
Kaulus oli, kuten sanottu, haasteellinen, mutta onnistui melko hyvin. Tein sen pitkälti kuin oikean kauluksen, eli tein alakauluksen ja alavaran. Alakauluksen tein tosin vuorikankaasta, sillä pelkäsin, että kokonaan puserokankaasta tehty kaulus olisi liian paksu. Lopputulos on ok, tosin tuo erivärinen alakaulus näkyy tietystä kulmasta vähän ikävästi. No, harjoitus tekee mestarin, ja on kaulus kuitenkin parempi kuin yksikään aiemmista nukkekokoisista kauluksistani. Hihat sen sijaan tuntuvat jo menevän rutiinilla, jippii! 

Päälikaulus ja alakaulus
Päälikaulus ja alavara ommeltuna yhteen

Alakaulus ommeltu kaula-aukkoon
Alakaulus ja päälikaulus neulattu yhteen

Ala- ja päälikaulus yhdessä, kaulus valmiina käännettäväksi ja silitettäväksi

Puserosta uupuu vielä napit, enkä oikein tiedä mitä tehdä niiden suhteen. Voisin tietysti laittaa nepparikiinnityksen ja valenapit esim. pienistä helmistä, mutta pelkään, että lopputulos on paksu eikä alkuunkaan siisti ja puseroon sopiva. Olen muutenkin ruvennut taas karsastamaan neppareita sen jälkeen kun huomasin Jane Eyre-pukua kuvatessa niipen näkyvän joka ainoassa sivukuvassa (oma vika, kun tein yläosasta niin tiukan etteivät nepparit meinanneet mahtua mukaan lainkaan). Toinen vaihtoehto olisivat oikeat napinlävet ja mininapit, joita löysin Sinellistä, mutta pelkään, että ne ovat sittenkin liian isoja. Luulisin niiden sopivan mittakaavaltaan paremmin takkiin tai jakkuun. Jaa-a, saa nähdä mitä teen. Hameen voisin kuitenkin tekaista tässä välissä :)   


Raquelle jopa näyttää hiukan Downtonin Marylta :)

Nenni

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Bonetti 1830-40

Koska minulla näyttää olevan hirveän itsekritiikin takia vaikeuksia saada sen viime postauksessa mainitsemani shootin kuvia valikoiduksi ja julkaistuksi, kirjoittelen nyt sen sijaan juttua shootissakin esiintyvästä bonnetista.

Halusin yksinkertaisen, pukuun sopivan bonetin ja inspiraationa käytin tätä:


The Metropolitan Museum of Art, Poke bonnet 1830-40

Minun versioni näyttää tältä:




Hattu putosi veteen kuvausreissulla, minkä jäljet näkyvät erityisesti sisäpuolella kupruiluna

Ja nuken päässä (anteeksi suttuiset kuvat ja sotkuinen tausta):




Bonetti näyttää kuvissa aika valtavalta, mutta minkäs teet kun nukella on tuollainen hehtopää ja lisäksi paksut hiukset... Muoto on kyllä vähän pyöreämpi kuin olisin halunnut, mutta kelvollinen kumminkin.

Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, seuraavassa on selostus työvaiheista:

  • Sommittelin ensin paperia teipin avulla nuken päähän oikean muodon löytämiseksi. 
  • Käytin kokeiluversion paloja kaavana, ja leikkasin hatun kuvun (2 osaa) kopiopaperista, vihreästä kankaasta ja mustasta vuorikankaasta, kangaskappaleet hiukan paperikappaleita suurempina. Leikkasin lisäksi ympyränmuotoisen "päätykappaleen" vihreästä kankaasta. 
  • Kokosin paperisen "rungon" maalarinteipillä, ja päällystin sen sitten molemmin puolin kankaalla. Valitettavasti liima, jota käytin ei ollut parasta tähän tarkoitukseen vaan tuli paikoitellen kankaan läpi jättäen muutaman ikävän tahran. Sitten kiinnitin "päätykappaleen" tötterön päähän taittaen reunat sisälle ja ommellen palan pisto kerrallaan molempiin kupukankaisiin. (samalla taktiikalla kuin ompelen hihat) 
  • Seuraavaksi reunustin hatun mustasta kankaasta leikkaamallani kapealla vinonauhalla. Tein myös pitkän nauhan, joka toimii sekä sitomisnauhoina että koristeena ja peittää osien kiinnityssauman. Kiinnitin nauhan kuumaliimalla ja ompelin sen vielä varmistukseksi kiinni hatun reunoihin.

Voisin tejdä tästä tutoriaalinkin, jos jotakuta kiinnostaisi. Sitä ennen minun täytyy kyllä vaihtaa paperi johonkin vedenkestävämpään materiaaliin ja parannella kaavaa, sillä haluaisin hatun pysyvän päässä ilman hattuneulaa. Olen myös harkinnut virkattua ja sokerivedellä kovetettua mallia, mutta se tuntuu jotenkin työläältä...      

Nenni